torstai 12. huhtikuuta 2018

Faktat tiskiin - tilannepäivitystä

Viimeistä edeltävää jaksoa ollaan taputeltu koulussa päätökseen kokeiden merkeissä, ulkona paistaa suurimmaksi osaksi päiviä aurinko, ja jopa tämän pikkukylän katujen asfalttipinta on löytynyt lumen alta - tämä on testattu ihan polvi edellä kaatumisen kautta. Tällä kertaa se kevät taitaa ihan oikeasti tulla. Kuvausreissuistakin olen jo selvinnyt ilman ihan järkyttävää toppautumista, ja kuvausmotivaatio vaan kasvaa kesää kohti. Voisinkin oikeastaan omien kuulumisteni osalta sanoa, että mulla menee ihan hyvin ja koulusta selviää hengissä, vaan tämän hetkisten heppailujen tilanne vähän varjostaa tätä kevään tuomaa hyvää fiilistä.

(c) Oona Pitkonen
Tuosta päästäänkin sitten tähän itse asiaan. Ihan ensimmäiseksi: mun blogimotivaatio lähentelee tällä hetkellä pohjamutia. Toiseksi: siihen on jopa syy.

Mä en ole käynyt kohta kolmeen viikkoon ratsastamassa. Siitä taitaa olla jo kaksi viikkoa, kun huomasin tallilta tulleen viestiä, missä sanottiin ponin ontuvan ja huilailevan sen viikonlopun. Sille tielle me sitten jäätiinkin, nyt en tosin tiedä liikkumisesta, mutta ainakin ristikkäiset jalat ponilla turvottelee, eilen pääsin niitä itsekin kylmäilemään. En oikein usko, että tässä hetkeen on kyytiin asiaa, ja luonnollisesti meiltä nyt jää nuo esteharkkaritkin välistä.. Klinikalle poni on lähiaikoina lähdössä mukaan, joten eiköhän pian saada selko tähänkin asiaan! Pääasia, että pikku-Pokkis saadaan kuntoon!♥

Siinäpä se kaikessa yksinkertaisuudessaan, toivottavasti blogin hiljaisuus on nyt ihan ymmärrettävissä oleva asia. Kai se on ihan sallittua, ettei blogimotivaatiota oikein ole ponin saikkuillessa? Viime aikoina mulla ei ole oikein ollut intoa kirjoittaa mitään ylimääräisiä täytepostauksia, mutta katsellaan josko tilanne tästä parantuisi, kun kohta pääsen kuitenkin takaisin talleilujen pariin, ihan sieltä issikkapalleron kyydistäkin käsin. Kuvapostauksia aion ainakin tänne toteutella, kun olin tiistaina yhtä vakkariporukkaa kuvaamassa ja viikonloppuna pääsen paparazzeilemaan estekisoja ihan kaksin kappalein!

(c) Oona Pitkonen
Omistajalta kysyinkin jo, että voisinko tässä sitten ratsastella joitakin muita heppoja siihen asti, että Pokkis saadaan kuntoon. Alkaa nimittäin tulla jo vähän vieroitusoireita. Kisat meiltä meni tosiaan luonnollisesti peruttavaksi, mutta seuraavana viikonloppuna saan todennäköisesti jonkun toisen issikkapalleron ratsukseni. Toisaalta on ihan hauskaa päästä menemään noilla muillakin, eikä mulle ole oikeasti edes väliä, kenet mä ratsukseni saan. Jos useampi viikko mennään näin, olisi hauskaa päästä menemään useammallakin eri issikalla! Pokkista käyn tietty rapsuttelemassa ja harjailemassa tallireissujen ohella, joten Pokkiskuulumisiakin tänne blogin puolelle luvassa, jos noista tallireissuista innostun kirjoittelemaan.

Mulla alkaa nyt ihan tosi kiireinen jakso koulussa, ja tulevan kuuden viikon loppukirin jälkeen aloitan seitsemän viikon työputken, jossain vaiheessa kesää täytyy alkaa myös jo vähän bilsaaa lueskelemaan syksyn ylioppilaskirjoituksia silmällä pitäen! Autokoulukin pääsee kohta jatkumaan ajotuntien merkeissä, heinäkuun puolen välin paikkoilla olisikin jo inssin aika. Tuntuupa oudolta kirjoittaa tuo kaikki ihan konkreettisesti tekstiksi, vastahan kaikkeen tähän oli aikaa ties miten paljon. Aika menee ehkä vähän pelottavankin nopeasti.

Miten teillä on lähtenyt kevät käyntiin?

maanantai 2. huhtikuuta 2018

Kolme iloista kevätponia

Ensimmäisinä Eevi&Sarna, toisena Miina&Jeppe ja viimeisinä Mimmi&Sauli
Nämä kuvapostaukset ovat olleet viime aikoina mun suosiossa toteuttamisensa helppouden kannalta, mutta ilmeisesti näistä on myös tykätty lukijoiden keskuudessa. Tällä kertaa taas siis kuvapostauksen merkeissä ja mulle hieman uudemmat kaverit kameran edessä.

Kameran eteen tällä kertaa pääsivät Mimmi&Sauli, Eevi&Sarna sekä Miina&Jeppe (nimistä instagrameihin!), ja kaikki tytöt poneinensa olivat mulle ennestään tuttuja myös kameran edessä muutamista kisoista ja raveista. Säätilakin meitä taas suosi ja saatiin aivan ihana auringonpaiste iltaa koristamaan, melkein piti kuvatessakin jo luopua toppatakista! Itse hypin kameran kanssa tosiaan pitkin peltoa kengät enemmän ja vähemmän täynnä lunta, puhelinkin kävi taas tuon lumen laadun testaamassa, olisipa jo kevät.. Oli kuitenkin ihan superkivaa, tästä porukasta tulikin kiva lisä mun vakkarikuvattaviin, tulevia kuvailuja odotellessa!

Enempää jaaritteluja mulla ei oikeastaan ole, enkä osaa tulevista postauksistakaan sanoa. Menneen viikonlopun ratsastus jäi omalta osaltani välistä ponin ontuessa, joten katsellaan miten meidän treenit jatkuvat. Kameran takana tulen kuitenkin viettämään aikaa enemmänkin lähitulevaisuudessa, joten kuvapostauksia voin ainakin tänne blogin puolelle toteutella, jos näitä kohtaan kiinnostusta on!

Mulla meinasi itselläni iskeä valinnanvaikeus tämän postauksen suhteen, vaikka lauantaina kuvien pikakelauksella tuntui, ettei näistä tullut yhtään mitään.. Ravikuvien ottaminen oli myös aika mielenkiintoista, kun poneilta jalat jäivät piiloon hangen reunan taakse, joten laukkakuvilla taas mennään. Edellisten postausten linjan mukaisesti omia suosikkeja saa taas heittää kommentteihin!

 

torstai 29. maaliskuuta 2018

Petturisaapas estetunnilla

..siinähän olikin meidän estetunti tiivistettynä. Unohtamatta tietenkin hienoa Pokkista!

Olen ollut viimeksi kunnon estetunnilla kaksi vuotta sitten toukokuussa. Silloin tuntiin mahtui myös oma jalkautuminen ja sen tunnin läpi jatkunut epävarmuus, enkä varsinaisesti tiedä vieläkään, mistä se silloin tuli. Kyseisen tunnin jälkeen sekin epävarmuus oli kuitenkin tiessään. Olen mä sen jälkeen itsenäisesti hypännyt useampia kertoja, ja ollaan saatu Pokkiksen kanssa onnistumisiakin menoon mukaan. Nyt oli kuitenkin aika käydä pitkästä aikaa Roosan silmien alla pomppimassa, tulevia esteharkkareita silmällä pitäen!

se bloggaajan perus sometauko
Lauantaina 24.3. pakattiin tavarat autoon ja napattiin Oona kyytiin jo ennen aamuyhdeksää. Saatoin edellisessä ratsastuspostauksessa mainita, että olisin pitkästä aikaa menossa tunnille hyppäämään, ja tämä lauantai olikin ainut, milloin aikataulut saatiin sopimaan.

Tallilla oltiin jo valmistauduttu Heidin säikytysyritykseen, mikä onneksemme jäi kokematta tällä kertaa. Löydettiin kameraorjamme turpeenkärräyshommista, joten hetki odoteltiin ja lähdettiin kolmestaan kasailemaan esteitä maneesiin. Tallinpuoleiselle pitkälle sivulle laitettiin linja "tosi pitkällä" välillä ja lävistäjälle kannettiin tolpat ja pari puomia.

Pokkiksella olikin aamupala kesken, eikä hän olisi millään halunnut hommiin lähteä. Harvemmin se on kuitenkaan noin suoraan mieltään osoittanut: ensin tamma yritti selkeästi hukuttautua heinähäkkiin, minkä jälkeen peruutti pois ja kävelikin täysin vastakkaiseen suuntaan. Lopulta päästiin kuitenkin tallin puolelle ja hyvin aikataulussa hoitamaan hevosia.

materiaalit (c) Heidi! Tällä kertaa vanha Sigma menossa mukana, koska todettiin se videojen kannalta helpommaksi, mutta kuvanlaatu sitten kärsi..
Se aikataulu oli kuitenkin lähellä pettää. Poni oli satulaa ja suitsia vaille valmis, vaihdoin omat varusteeni siinä välissä, ja aika pian huomasin saappaani pettäneen mut ja vetoketjun auenneen alhaalta ylöspäin. Teipinmetsästysreissu meinasi epäonnistua, mutta lopulta jesaria saatiin ja Oona hirtti saappaan jalkaani. Päästiin kuin päästiikin laittamaan ponit valmiiksi asti ja maneesiin, vielä ihan aikataulussa!

Alkukäyntien ja perus käyntiverkkojen jälkeen päädyttiin poikkeuksellisesti esteverkkaankin ottamaan tölttiä, koska en ole Pokkiksen kanssa Roosan silmien alla niin pitkään aikaan käynyt. En sanoisi noiden tölttien olleen mitenkään suuri menestys, en estejalustimilla päässyt oikein mitenkään vaikuttamaan poniin ja luovuinkin hetkellisesti jalustimista tuloksetta. Tuo tölttiverkkaosuus saakin hautautua johonkin mieleni perukoille, mutta saamani vinkit aion pitää mielessä!

Ravissa tehtiin ympyröitä ja kaaria pitkin poikin maneesia, ja jossakin kohtaa yhdistettiin ravipuomit tehtävään. Tultiin linjalla olevia puomeja, väliä siis parisenkymmentä metriä. Puomit ravissa, väliin käyntisiirtymä, toiselle pitkälle sivulle sama homma. Pokkikselle tuo toimikin herättelynä, mutta mun piti kuitenkin pitää ravi tosi rauhallisena, ettei poni ehtisi vielä väsyä! Hidastukset meillä sujuivat, mutta pohkeelle Pokkis oli aika hidas. Muutamien pätkien jälkeen tuo kuitenkin hieman helpottui ja siirtymät vähän paranivat, joten olikin aika siirtyä laukkaan.

näytän kieltämättä siltä, että nautin erittäin paljon..:D
Laukassa tultiin vaan puomit, Pokkiksen kanssa suoralla linjalla, mikä mua hieman epäilytti. Ei ole viime aikoina nimittäin tuo laukan ylläpitäminen suoralla ihan se meidän juttu, eikä ollut tälläkään kertaa. Ensimmäisten puomien jälkeen laukka katosi ja toisista räpiköitiin yli. Seuraavalla kerralla sain tehdä laukkaympyrän puomien väliin, jolloin sujui jo paremmin. Aika pian puomit muutettiin ristikoiksi ja tultiin ne vielä kerran suoralla linjalla, ja tähän taidettiin tulla ihan hyvin.

Taidettiin hetki kävellä, minkä jälkeen alettiin hyppäämään. Tultiin alkuun muutamaan kertaan ihan vain yksittäisiä linjoja, se sama pitkän sivun, ja lävistäjä. Pokkis oli vielä tässä vaiheessa aika mielenkiintoinen ratsastaa ja kaasu oli kuin raskaan kiven alla piilossa. Vasemmassa laukassa päästiin kuitenkin lävistäjälle, mikä oli ihan positiivinen yllätys! Hypyt olivat ehkä hieman mielenkiintoisia, mutta siitä enempää en enää ponia olisi oikein pystynyt ratsastamaankaan.


Yhdistettiin nuo hypyt vielä pieneksi radaksi: ensin ristikolta lävistäjän ristikko, ja päädyn kautta pitkän sivun linja. Sain Pokkiksen ristikolle yllättävän hyvässä myötälaukassa (vasemmassa!!), sen jälkeen poni oli vähän hyytymään päin, mutta selvittiin ristikosta. Hyytyneessä moodissa meno jatkui päätyyn asti. Tuon radan paras hyppy tulikin tuon pitkän sivun linjan alkuun, kun sain ponin hereille ja ihan kivaan laukkaan, hyppy hyvästä paikasta ja laukan ylläpitokin onnistui. Sen ansiosta sujuvalla seitsemällä(?) laukalla toiselle osalle, mihin saatiin myös hyvä hyppy. Siinä taisikin olla meidän onnistuminen sen tunnin osalta.

Roosa väsäsi tuolle linjalle sanojensa mukaan "korkeushypyn", mutta mitään korkeutta ei tosissaan hypätty. Kanistereissa oli yhden laukan päässä ristikosta puomi, ja Pokkiksen kanssa päädyttiin testaamaan tuo väli. Ponille saattoi tulla koko ristikko hieman puskista, mutta noh, kyllä siitä selvittiin. Toisella kerralla ei sitten mennytkään ihan niin sujuvasti, kun ristikon tilalla olikin pysty ja toin ponin koko höskälle vähän huonosti. Jatkaminen linjan toiselle osalle olikin astetta haastavampaa, koska mua vaan nauratti kyydissä.

loppuravihölkkää meidän tyyliin
Loppuun tultiin vielä rata. Aloitettiin pitkän sivun linjalla vasempaan kierrokseen, molemmista päästiin yli, vaikka parempiakin hyppyjä oli tuntiin jo mahtunut. Lävistäjä-ristikko -linjastakin selvittiin, ei taaskaan parhaimmilla hypyillä, mutta yli mentiin. Viimeinen este radalla oli pitkän sivun linjan kanisteriristikko. Poni koitti kuskata miut aivan muualle ennen tuota, enkä ihan saanut laukkaakaan kohdilleen, mutta Pokkis jälleen pelasti! Siinä suhteessa meni ihan hyvin, että olin ennen rataa todennut meidän ottavan ainakin puolet puomeista mukaan, muttei niitä tainnut yhtäkään tulla!

Loppuun ravailtiin pidemmällä ohjalla, annoin Pokkiksen venytellä pitkällä ohjalla ja itse köröttelin kevyessä istunnassa. Saatiin lähteä loppukäynneille ulos ja kierrettiinkin maneesia pariin kertaan, molemmilla kerroilla tosin meno vähän stoppasi kun jäätiin ottamaan kaverikuvia. Parkkipaikkaakin kierrettiin hetki, tulin jossain välissä myös hetkeksi taluttamaan maasta käsin. Tallissa juotettiin, hierottiin ja loimitettiin ponit, minkä jälkeen laskettiin ne takaisin ulos.

eipä olleet mun laittamat jalustimet, tuntuivat kyllä vähän turhan lyhyeltä mutta luotin muiden sanaan tällä kertaa 

Ilman ääniä mennään videon suhteen tällä kertaa, ja tässä tosiaan ensimmäinen yritys tuolle kanisteri-ristikkohöskälle, sekä ensimmäinen rata!


Positiivista tuosta tunnista jäi käteen paljonkin, pääasiana se vasen laukka! Poni ei ole hetkeen mun kanssa noinkaan paljoa sitä mennyt, ja muutamaan kertaan sainkin kuulla esteen jälkeen oikeassa kierroksessa, että "korjaa laukka"! Myös ihan hyviä hyppyjä tuli, vaikka Pokkis ei ihan koko ajan puomeja oikein arvostanut. Hyvillä mielin kuitenkin ensi kuun harjoitusestekisoihin!

sunnuntai 25. maaliskuuta 2018

Peltolaukkaa ilta-auringossa

..omalta osaltani kameran takaa katseltuna.


Menneelle perjantaille oltiin vihdoin sovittua kuvauspäivä Iidan kanssa (nimestä instaan). Puolisen vuotta oli ollut puhetta, että jonakin päivänä mun pitäisi mennä Iidaa ja Aapoa kuvaamaan, mutta jotenkin vasta nyt saatiin kuvailut aikaiseksi. Parempi kuitenkin myöhään kun ei milloinkaan, ja jatkossa todennäköisesti vähän lyhyemmällä aikavälillä!

Perjantaiaamu valkeni pilvisenä, mutta päivän mittaan pilvipeite harveni ja iltapäivällä aurinko paistoi. Tallilla päädyinkin ensin vähän extempore kentän laidalle kuvaamaan toisen kaverini hevosen irtojuoksutusta. Hetkeksi päädyin myös tamman narun päähän, ja kieltämättä issikoiden jälkeen olo tuntui aika pieneltä siinä vieressä.. Iida lähti jo tässä välissä laittamaan Aapoa valmiiksi, ja hetken päästä miekin lähdin tallin puolelle takaisin.

Aapon ollessa valmis alkoi taivallus pellolle. Oikaistiin yhden laitsan läpi, ja vaikka siihen olikin tallautunut jonkinlainen polku, oli hevosten jäljissä aika mielenkiintoista kävellä. Päivän kuvaus- ja ratsastuslokaationa toimi vähän kauempana oleva pelto, ja siellä pääsinkin sitten suorittamaan sen astetta mielenkiintoisemman taipaleen, kun lunta oli hetkittäin yli polvieni korkeuden.

Kaikki lumessa rämpinen oli kuitenkin jälleen sen arvoista, koska kuvista tuli ihan superkivoja!  Aika paljon päädyin taas vastavaloon räpsimään, koska tuolla pellolla oma sijoittuminen oli astetta haastavampi juttu, eikä pidempien välien tarpominen oikein innostanut.. Näillä näkymin tätä kaksikkoa olen menossa joskus uudestaankin kuvaamaan, ja kesälle tehtiin Iidan kanssa jo vähän kuvauspläänejä. Niihin suunnitelmiin palaillaan kuitenkin vasta lähempänä kesää, ja nyt keskitytään näihin menneen perjantain kuviin!

Omia suosikkeja saa taas kommentoida! Ja mainostelempa taas tänne postaukseen: jos kiinnostaa nähdä enemmänkin kuvia mun käsialaa, kannattaa pistää seurantaan @photographybytiiak!


keskiviikko 21. maaliskuuta 2018

Kahden ponin päivä

Lauantaina 17.3. kävin liikuttamassa itsekseni Pokkiksen ja Framin. Tai no, en ihan täysin itsekseni, koska Sanni tosin ehti tulla yhtä yksäriä liikuttamaan siinä vaiheessa, kun oli Pokkiksen vuoro. Tästä nokkelat voivatkin päätellä päivän ensimmäisen ratsun olleen pikkuinen Frami.

snäppi- ja instastoryräpsyt lauantailta. mun heppailuita voi tosiaan instassa seurailla @tiiajapokkis!
Iskä heitti miut tallille kahteentoista, ja lähdin saman tien hakemaan ponin tarhasta. Viimeksi olin ruunan kyydissä ollut tammikuussa käyntimaaston merkeissä, joten vähän mua mietitytti, mitä tästä ratsastuksesta tulisi. Tallissa käytin kuitenkin aikaa ponin harjaamiseen: karvaa lähti, eikä mulla juurikaan kiire ollut. Edellinen porukkakin oli vielä maneesissa, ja vaikka oltaisiin me sinne Framin kanssa mahduttu alkukäyntejä kävelemään, en nähnyt tarpeelliseksi sinne sekaan tunkea.

Edellisporukan tultua talliin heitin Framille satulan selkään ja suitset päähän, minkä jälkeen lähdettiin seikkailemaan läpi jäisen tallipihan maneesiin. Ihme kyllä, selvisin kaatumatta, vaikka mulla olikin saappaat jalassa!

Maneesissa talutin hetken alkukäyntejä, minkä jälkeen nousin kyytiin kävelemään selästä käsin. Pitkällä ohjalla Frami oli vielä aika rauhassa menossa, vaikka isompi ja reippaampi askel Pokkiksen jälkeen kuskia hieman hämmensikin. Ovinurkassa parilla kerralla ponipojalla meinasi olla meno päällä (edellispäivän maastolla kenties jotain vaikutusta asiaan?), mutta muuten heppa malttoi kävellä oikein hyvin.

Framista mulla ei edelleenkään ole uutta materiaalia, pitäisi jollain kerralla pyytää joku kuvaamaan kun ruunan liikutan!
Keräilin hiljalleen ohjia tuntumalle, minkä jälkeen malttamattomuus valtasi ponin hetkeksi ihan täysin. Ruuna alkoi hakemaan ehkä hieman töltin tahtia, välillä pää tavoitteli pilviä ja käynti hidastui. Ponista pystyi aistimaan sen "voidaanko mennä vaan mennä, ja mielellään kovaa?" -fiiliksen. Tässä kohdassa tajusin kuitenkin ratsastaa ponia pohkeella eteen enkä jäänyt pitämään vastaan, ja nopeasti Frami tajusikin, että edelleen ollaan käyntityöskentelyjä tekemässä. Tämän jälkeen ruuna kävelikin ihan kiltisti, tölttiä hakematta ja päätä nostelematta.

Tein ihan perus käyntijuttuja. Muutamia pysähdyksiä ("onks pakko?" t. Frami), ympyröitä, voltteja, parit pätkät avoakin testattiin. Frami kulki kivasti, asettui ja taipui nätisti, pysähdysten kanssa oli alkuun vähän ongelmaa, mutta nekin alkoivat sujua. Käynnissä jatkoin kuitenkin hyvän aikaa pienellä väistötehtävällä, mitä aina vähän muuttelin ponin pään menoksi. Joka kerralla kuitenkin tultiin väistöllä pituushalkaisijalle. Välillä tein voltin heti väistön jälkeen vastakkaiseen suuntaan, muutamalla kerralla kahdeksikon, ja välillä vain suoristin hepan ja pienen käyntipätkän jälkeen pysähdys. Frami toimi tässä aika kivasti, väisti nätisti ja oli hyvin avuilla!

Joulukuulta, maastakäsittelypäivältä (c) Sanna
Annoin ponille hetkeksi pitkän ohjan, minkä jälkeen jatkettiin ravissa. Siinähän ponin riemu vasta repesikin, muutamalla siirtymällä herra suunnitteli kaahaavansa matkoihinsa, mutta hyvin sen sai kuitenkin haltuun. Kun Frami malttoi vähän rauhoittua, ravasi se ihan tosi kivasti! Pääosin hain vaan raviin hyvää tahtia, mutta tehtiin myös muutamia laajempia kaaria ravissa. Tyydyin tällä kertaa istumaan vaan alas, sain heppaan paljon paremman otteen ja kestin kärryillä siitä, ollaanko oikeassa askellajissa - muutamaa tölttiin pomppaamista laskematta pysyttiin ravissa. Samanlaisia juttuja tehtiin molempiin suuntiin, suuntaa vaihtelin aika ahkerasti lävistäjillä.

Tällä kertaa otettiin hepan kanssa jo pätkät laukkaakin! Tyydyin kuitenkin ottamaan vain yhdet nostot kumpaankin suuntaan, sen verran köpöä tuo laukka vielä oli. Mutta eiköhän se siitä vielä, hieno heppa Framista vielä tulee! Laukkojen jälkeen palauttelin ponin vielä maan pinnalle ravissa, mutta hiljalleen siirryttiin jo loppukäynneille. Kävelyjen jälkeen poni pääsi tallin (juotto, hieronta, venyttely ja loimitus) kautta pihalle.

Molempiin suuntiin Frami oli ravissa ihan kiva, tämä oli kyllä ehdottomasti onnistunein kerta ponipojan kanssa! Pitää nyt koittaa taas ehtiä enemmän Framia liikutella, tosi miellyttävä kaveri se kyllä on!

(c) Siru
Lähdin hakemaan Pokkista jo ennen Sannin saapumista, koska mä oikeasti luulin, ettei Sanni ehtisi tulla. Meidän piti nimittäin olla viimeistään kahdelta maneesissa, jos meinattiin ehtiä ratsastaa, ja kahtakymmentä vaille ei tätä toista osapuolta vielä edes näkynyt. Mä olin hetken ehtinyt harjata Pokkista, kun Sanni sitten lopulta saapui! Oltiin valmiita just sopivaan aikaan ja suunnattiin maneesiin.

Pokkiksen kanssa pidettiin kevyempi päivä edellisviikon kouluvääntöjen vastapainoksi. Alkukäyntien jälkeen aloinkin tekemään käynnissä vähän samaa väistöjuttua loivemmilla väistöillä. Väistöillä vähän vain herättelin ponia ja volttisysteemillä jumppailin tammaa taipumaan sisäpohkeen ympärille ja voltin kaarelle. Muutamilla tölttisiirtymillä myös herättelin Pokkista, ja parilla kerralla tein tölttisiirtymän väistön kautta, jolloin takajalat lähtivät oikein kivasti menoon mukaan!

Aika pian siirryin vain ratsastamaan ravissa ympyröitä ja voltteja, edelleen vain asettaen ja taivuttaen ponia. Pokkis toimi aika kivasti ja vertyi nopeasti! Pyörittelin tammaa ympyröillä molempiin suuntiin, eikä eroja ponin toiminnassa ollut kummassakaan suunnassa. Muutamat lisäykset otettiin pitkille sivuille, ja parit loivat raviväistötkin testattiin! Pokkis toimi yllättävän kivasti.

(c) Heidi
Loppukäynneiksi ajateltiin Sannin kanssa lähteä käymään radalla, mutta aavistuksemme sen kunnosta osuivat oikeaan: plusasteiden ansiosta käännyttiin sieltä aika pian pois. Tallin kautta käytiin nappaamassa poneilta varusteet pois, ja käytiin vielä taluttamassa pihalla loppukäyntejä. Oli muuten taas aika exterme-meininkiä ratsatussaappaat jalassa, ja vielä vieressä poni, joka kyttäsi vähän kaikkea..:D Selvittiin kuitenkin kaatumatta! Tallin puolella juotin ponin, hieroin ja loimitin, minkä jälkeen Pokkis pääsi pihalle.

Viikonloppuna ollaan menossa Oonan kanssa estetunnille! Oon hypännyt tunnilla viimeksi kaksi vuotta sitten, joten saa nähdä, mitä tästä sitten tulee.. Mutta koska mut sinne kisoihin ylipuhuttiin, haluan mä kuitenkin käydä tuon Pallomahaponin kanssa Roosan silmien alla loikkimassa ensin, palaillaan asiaan ensi viikonloppuna! Perjantaille saatiin myös vihdoin sovittua kuvailut Iidan kanssa, joten todennäköisesti kuvapostausta ihan uudesta ratsukosta saattaa tulla jo perjantain puolella!

lauantai 17. maaliskuuta 2018

Satuhevonen kameran edessä


Mä pääsin torstaina vihdoin Oonan mukaan hänen vuokrahevosensa tallille kameran kanssa! Elokuusta asti ollaan yritetty löytää sopivaa päivää, mutta vasta nyt saatiin aikataulut osumaan kohdilleen. Parempi kuitenkin myöhään kun ei milloinkaan, ja näillä näkymin olen pian menossa uudestaan. Pakko sanoa, että hetkeen mulla ei ole ollut noin upeaa hevosta kameran edessä! Saatiin melkein kuin tilauksesta ihan huippu talleilusääkin: ihana ilta-aurinko ja siedettävä pakkanen.

Näiden kuvien heppakaveri on nimeltään Keskiyön Kide, tutummin Keke, seitsemänvuotias piensuomenhevosori. Heppa kuin suoraan jostain satukirjasta! Pidempään mä en aio jaaritella, vaan päästän teidät nyt näitä -ainakin omaan silmääni- superkivoja kuvia katselemaan! Omia suosikkikuvia saa toki kommentoida (ja numerothan tosiaan näette klikkaamalla kuvat isoiksi)!


maanantai 12. maaliskuuta 2018

"Koulutuuppailua hiki hatussa"

..näin totesin vitsillä sunnuntaina ennen ratsastusta, mutta kummasti tuo olikin aito lopputulos sekä ponin että itseni osalta.


Sunnuntaina talleiltiin pitkästä aikaa Kristan kanssa! Monelle viikolle meillä olikin jo suunnitelmia yhdessä talleilun suhteen ollut, mutta kummasti ne kaikki olivat aina kaatuneet toisen meistä sairastumiseen. Nyt kuitenkin vihdoin päästiin porukalla tallille, ihan kahden ratsunkin voimin!

Päädyttiin ratsastamaan eri aikaan kuvausmahdollisuuksien takia, joten Krista otti Framin ensin. Auttelin pikkuruunan hoitamisessa, mutta kävin myös moikkaamassa Pokkista, jonka vuoro olisi vasta vähän myöhemmin. Saatiin Frami aika nopeasti valmiiksi, joten tiet veivät maneesiin.

Näppäränä näytin Kristalle sileällä juosten edellispäivän esteharkkaiden radan (olisiko kuvapostaukselle kiinnostusta?), minkä jälkeen rupesin kantamaan vähän puomeja jo mulle ja Pokkikselle valmiiksi, mutta myös Framia varten. Kuvailin Kristan ratsastuksen, minkä jälkeen siirryttiin tallin puolelle. Tähän väliin on muuten todettava, että ensi kuussa korkataan näillä näkymin mun ja Pokkiksen kisaura esteharkkareiden merkeissä, mutta palaillaan siihen asian ollessa ajankohtainen!

Aivan järkyttävät mun ilme ja jalka..:D Kuvista kuitenkin iso kiitos Kristalle!
Auttelin hieman Framin pois hoitamisessa, minkä jälkeen suuntasin hakemaan Pokkista. Poni olikin aika nopeasti hoidettu ja ratsastuskunnossa, joten suunnattiin maneesiin. Mua vähän mietitytti, miten koko ratsastus tulisi sujumaan, koska a) poni on viime aikoina liikkunut satulan kanssa vähän kehnommin, ja b) pihalla lapset olivat kuivurinmäellä mäenlaskupuuhissa, ja poni kyttäsi sinnepäin jo maneesiin mennessä.

Tähän väliin vielä selvennyksenä: Pokkiksen kanssa ollaan tosiaan vietelty rennompaa jaksoa ponin pienen epämääräisyyden vuoksi, ja nyt tehtiin vähän testimielessä paluu meille normaaliin, vakavamielisempään ratsastukseen - onnistuneesti. Toivottavasti nämä noususuuntaiset ratsastukset jatkuvat!

Päädyin taluttamaan alkukäyntejä jonkun aikaa, jotta kyydissä pääsisin suoraan keksimään ponille tekemistä. Näin vältettäisiin turha kuuntelu ja kyttääminen, mutta eihän se meidän tapaan sitten ollenkaan onnistunut. Katsomonpäädyn läpi ei menty kyttäämättä ovelle, ja tallipuoleinen pitkä sivu oli ihan hurjan pelottava: varsinkin, kun ulkoa kuului ääniä ja maneesin ohi käveli ihmisiä samaisen pitkän sivun ulkopuolella.

pelottavan ovikulman ohitus menossa
Käynnissä selästä käsin pyrinkin pitkillä sivuilla alkuun asettamaan sisään ja päädyissä ulos. Pokkis tuli lopulta ihan hyvin haluttuun suuntaan, kun käytin riittävästi johtavaa ohjaa. Aika jäykältä meno alkuun tuntui, mutta parani hetken työskentelyjen jälkeen. Tehtiin myös ympyröitä ja voltteja taivuttelujen perässä molempiin suuntiin. Vaikka alkujäykkyyttä oli selkeästi havaittavissa, mua helpotti huomata, että poni oli jo tässä vaiheessa ihan oma itsensä!

Käyntijuttujen jälkeen höntsäiltiin hetki ravissa puomien avustuksella. Pituushalkaisijalla oli kuusi puomia, ja niitä tultiin ravissa, kääntyen päädystä vuorotellen eri suuntiin. Pokkis osui väleihin oikein kivasti ja joutui vähän venyttämään askeltaan, ja tuntui kyytiin ihan kivalta!


Töltissä jatkettiin, ja taas alkuun käytiin ne pienet väännöt siitä, saako niitä ulkoa kuuluvia ääniä kytätä. Töltissä alkuun tavoitteena oli saada poni kulkemaan rentona myös katsomonpäädyn ja toisen pitkän sivun läpi, minkä jälkeen aloitin ponin työstämisen ihan kunnolla. Lähinnä hain takajalkoja kunnolla alle väistön kautta, joten päädyissä väistätin takaosaa ulos, ja pitkälle sivulle siirtymä tölttiin suoraan väistöstä! Saatiin pari ihan superhyvää siirtymää, mahtava fiilis kun oikein tunsi, miten takajalat lähtivät kunnolla menoon mukaan! Töltissä ei tosiaan olla hetkeen kunnolla treenailtu, kun olen halunnut pitää homman ponille vähän helpompana, joten ollaan lähinnä ravailtu. Satunnaisia lisäyksiäkin tehtiin töltissä, mutta ne menivät aika entisen kaavan mukaan: vauhtia kyllä tulee lisää, mutta askellajin laatu kärsii huomattavasti.

Pienen käyntitauon jälkeen olikin laukan vuoro. Tällä kertaa otin laukkaakin jo vähän enemmän, kun ponilla menohaluja oli. Parit pätkät mentiin ihan suoraa uraa, mutta vähän touhuiltiin myös puomiviritysten parissa. Se kuitenkin hylättiin aika nopeasti, koska en todennut tehtävää niin hyväksi, mitä olin etukäteen ajatellut. Laukassa Pokkis oli kuitenkin ihan ok, mutta pientä herättelyä vaati.


Jatkoin loppuun vielä harjoitusravissa, nappasin jalustimet kaulalle ja jäin istumaan raviin. Aika paljon pyörittiin peilipäädyssä ympyrällä, ja tässä vaiheessa Pokkis tarjoili ihan superkivoja ravipätkiä! Pyörittelin ponia ympyrällä hetken molempiin suuntiin, minkä jälkeen nappasin jalustimet takaisin ja annoin ponille pidempää ohjaa loppuraveille.

Käveltiin aika pitkään, tulin saman tien ravailujen jälkeen kyydistä alas. Tuosta tulikin vähän alkuperäistä suunnitelmaa rankempi treeni, Pokkis oli ihan kuin uitettu rotta! Väistyttiin maneesista ulos kävelemään, kierrettiin maneesi sekä parkkipaikka pariin kertaan ja suunnattiin talliin hoitamaan poni pois. Suhteellisen nopsasti saatiinkin tamma kahdestaan tarhakuntoon ja päästiin kotimatkalle!

Pokkis oli tosiaan edellisviikkoja parempi, toivottavasti päästään tästä taas kunnolla treenailemaan! Tunnillekin oon suunnitellut meneväni lähiaikoina, mutta palaillaan siihenkin, kun asia on ajankohtainen.

Miten teidän viime aikojen ratsastukset ovat sujuneet?