maanantai 15. tammikuuta 2018

Ninjaliiketreeniä


Eilen, sunnuntaina 14.1., talleiltiin pitkästä aikaa Sannan ja Sannin kanssa kolmestaan! Mentiin Sannan kanssa tallille jo puoleen yhteentoista, Sanni liittyi porukkaan vasta myöhemmin. Suunnitelmissa oli, että minä pitäisin Sannalle tuntia, joten ensiksi haettiin ja hoidettiin Hessu. Minäkin pääsin tällä kertaa kipuamaan pikkuruunan kyytiin, joten kirjoittelen siitä oman postauksen, ettei tästä tule liian pitkää, ja saan sillä vielä loppuviikostakin jonkun postauksen pihalle!

Sanni tuli meidän ollessa vielä maneesissa, esittelin hänelle muutaman suunnitelman siitä, miten laitetaan esteet, ja päästiin lopulta niitä asettelemaan. Tallinpuoleiselle pitkälle sivulle laitettiin linja, josta päädyttiin ratsastuksen aikana jättämään toinen este pois (liekö väli jäänyt mittaamatta vai muuten vain hassusti laskettu), pituushalkaisijalle ristikko, yhteen kulmaan vähän kaareva pikkueste, ja siitä kuudentoista metrin päähän katsomon pitkälle sivulle tehtiin okseri. Tällä kerralla siis panostus enemmin yksittäisissä hypyissä, osasyynä myös Sannin ja Prinsin kolmas(?) hyppykerta pelkällä kaulanarulla. 

postauksen kuvista iso kiitos Sannalle!
Pokkis olikin jälleen makoilemassa heinäkasassa, mutta silti yllättävän puhtaana säilynyt, takajalkoja lukuun ottamatta. Pyrin puunailemaan ponin nopeaan tahtiin, jotta ehdittäisiin käydä ottamassa kuvia. Yhdeltä oli tavoitteena olla maneesissa, kun oltiin omistajalle näin infottu ja hän oli tästä meidän aikataulusta myös yksäreille infonnut, eikä siitä siksi haluttu myöhästyä. Ihan hyvin aikataulussa pysyttiinkin!

Talutin alkukäyntejä hyvän aikaa maasta - kun oltiin oltu menossa maneesiin, oli tiellä mennyt moottorikelkka, ja siitä Pokkis sai taas hyvän syyn alkaa vähän pärisemään. Maneesissa sinne peilipäätyyn sitten kytättiinkin, kun sinnepäin se kelkka oli mennyt. Muutamaa estettä muuttelin vielä maassa ollessani, mutta jossain välissä kiipesin kyytiin kävelemään hetkeksi selästä käsin.

Käyntiverkkana toimi pieni etuosakäännöstehtävä, missä pyörittelin ponia esteiden ympärillä, aina 90 astetta kääntäen. Pokkis tulikin ihan kivasti avuille tässä, ja myös pysähdyksissä sekä liikkeelle lähdöissä vastasi apuihin yllättävän nopeasti. Muutamat pohkeenväistöt uralta pois ja takaisin tehtiin myös.


Ravissa Pokkis löysikin jonkun uuden moodin, koska tamma kipitti melkoista kyytiä eteenpäin! Annoin ponin ravata enimpiä energioita pois, minkä jälkeen aloin ratsastaa ponia enemmän avuille. Tehtiin aika paljon ympyröitä ja käyntisiirtymiä, Pokkis taipui ja asettui yllättävän kivasti! Enimmät energiatkin sain tällä kertaa siirrettyä ponin oikeanlaiseen liikkumiseen sen sijasta, että niitä oltaisiin vielä kaahotettu pois. Molempiin suuntiin pidin verkan aika yksinkertaisena.

Laukkaa otin ihan vaan parit pätkät, oikeaan kierrokseen sujui oikein kivasti, poni liikkui pohkeesta hyvin eteen ja tuli myös hyvin takaisin reippaamman pätkän jälkeen. Vasenta laukkaa Pokkis ei tälläkään kerralla esitellyt, ja aluksi tuntui, että poni unohti kokonaan kuskin olemassaolon. Tässä vaiheessa kuski jäikin vähän turhan pitkäksi aikaa muistuttelemaan raipalla siitä omasta olemassaolostaan ja no, ensimmäistä kertaa Pokkis protestoi vähän enemmän käskyihini. Tamma nimittäin otti, enkä ihan tarkalleen tiedä että mitä teki, mutta toisella takajalalla se potkaisi ihan kunnolla taaksepäin ja osittain siinä sitten pukittikin. Eikä tuon jälkeen voinut naurunsekaisena muuta kuin nostaa sen (väärän) laukan, minkä jälkeen hidastella käyntiin ja vaihtaa suuntaa. Taisi poni kieltämättä hämmentyä itsekin notkeudestaan. Täysin mun vika tosin tuokin, mutta tulipahan päivän naurut siinä.

Tällänen ninja tällä kertaa:D
Ensimmäiset verkkahypyt taidettiin ottaa Pokkiksen kanssa kulman pikkuesteelle, mikä oli Punkeron mielestä ihan liian pieni - siitähän pääsee yksi jalka kerrallaan yli. Se tultiin uudestaan paremmalla menestyksellä, minkä jälkeen tultiin pituushalkaisijan ristikko. Siitä Pokkis meinasi sujahtaa ohi, mutta sain tamman siitä kuitenkin yli. Jokaisen onnistuneen hypyn välissä Sanni hyppäsi siis Prinsillä, eli poni sai hyvät käyntitauot lähes joka välissä. 

Okseria yritettiin vasempaan kierrokseen. Päästiin siitä yli sitä romauttamatta, mutta päädyttiin vaihtamaan se toiseen suuntaan. Linjalle sain ponin hyvässä laukassa, mutta tamma pääsi välissä vähän pitkäksi, eikä siitä seuraavasta osasta sitten yli päästykään. Seuraavalla kerralla olin itse hereillä ja päästiin molemmista onnistuneesti yli. Sanni kuitenkin halusi ottaa toisen esteen siitä pois, joten siihen jäikin lopulta vain yksittäinen pysty.


Muutamaan kertaan tulin ensin kulman pikkupystyn ravilähestymisellä, minkä jälkeen laukassa okserille. Päästiin siihen okserille ihan hyvin, mitä nyt Pokkis parilla kerralla yritti miuta kuskata. Innostuttiin myös hieman nostamaan tuota okseria, ehkä 50cm korkeaksi, ja tultiin muutamaan kertaan ihan vaan sitä yksittäisenä. Saatiinkin tuohon okserille ihan superkivat hypyt!

Loppuun otettin vielä parit hypyt muille esteille. Koroteltiin pituushalkaisijan ristikko pikkupystyksi ja siihen tultiin Pokkiksen kanssa ihan hyvässä laukassa, mutta huonoon paikkaan. Siitä räpiköitiin yksi jalka kerrallaan yli, puomeja pudottamatta.

Pyydettiin Sannaa tekemään meille pitkän sivun pystystä isompi ristikko, mihin otettiin viimeiset hypyt. Tuohon olikin hyvä lopettaa! Pokkis tuli siihen hyvässä laukassa ja sain ponin jopa hyvään paikkaan (noiden issikoiden laukan säätely tuppaa välillä olemaan vähän haastavaa) ja saatiin siihen oikein hyvä hyppy, mihin oli hyvä lopettaa!

Ei katsota tuota ohjaa, vaan hienoa ponia, jooko?
Loppuraveissa Pokkis tuntui ihan superkivalta! Poni oli oikein rento ja esitteli kivaa ravia, mikä säily hyvin läpi ympyröiden ja muiden kiemuroiden. Ravien jälkeen tulin taluttamaan loppukäynnit maasta ja samalla kantelemaan esteitä. 

Hyvä fiilis jäi näistä hypyistä! Tulevana viikonloppuna tarkoituksena olisikin suorittaa ihan kunnolliset kouluväännöt, jotta ollaan sitten hyvässä terässä Airan tuntia varten!

sunnuntai 7. tammikuuta 2018

Talvimaastopäivä

Frami pari talvea takaperin
Lauantaina liikutin molemmat ponit selästä käsin maastossa. Framin kanssa oli alun perin tarkoitus käydä vain talutuslenkillä, mutta jo omistaja sanoi, että menkää vaan ratsain (yleensähän siis selästä käsin ponin liikutan, mutta alkuun tuolla säällä maastoilu ei houkutellut millään tasolla). Muutamien mutkien kautta oltiin tosiaan tuohon maastoiluun päädytty, mutta koska maneesiin ei päässyt ja kenttäkin oli aika upeassa kunnossa, ei muita vaihtoehtoja jäänyt.

Käytiin kiertämässä rantatieltä alkava polkulenkki, minkä kiertämiseen meiltä taisi mennä parisenkymmentä minuuttia. Heppojen hoitamiseen ei kauaa mennyt, kun Sanni meni ilman satulaa ja itse olin muuten vain nopea satulankin kanssa. Kenkiä en itse jaksanut kuitenkaan vaihtaa, joten ilman jalustimia kyydissä tuli keikuttua.

Frami oli ihan hauska. En ole hetkeen ruunaa selästä käsin liikuttanut (viime liikutuskerralla rokotusten takia maastakäsittelin), kyydissä olen ollut viimeksi kai marraskuussa. Metsäpolulla sai kyllä olla ohjaamassa, ettemme olisi löytäneet itseämme ihan umpiryteiköstä. Koko lenkki tosiaan käveltiin, suurimmaksi osaksi oltiin metsäpolulla ja vain pienet pätkät tiellä.

näitä kuvia todennäköisesti näette vielä tulevana kesänäkin säännöllisin väliajoin..:D (c) Oona Pitkonen 
Pokkis ja Rjupa laiteltiin aika vauhdilla valmiiksi, koska ajateltiin, että ollaan sitten heti kahdeltatoista maneesissa ja ehditään ratsastaa hyvin. Pieni informaatiokatkos toi kuitenkin muutokset suunnitelmiin, joten päädyttiinkin Sannin kanssa maastoon, kun vaikka maneesiin oltaisi päästy, muttei oikein mahduttu.

Lähdettiin kävelemään ihan perusreittiä, kuivurinmäestä ylös, polkua pitkin hiekkatielle. Laukkasuoralle menevästä risteyksestä päädyttiin talolle ja otettiin siihen tölttiä/ravia pohjan salliessa. Pokkis olikin ihan vauhdilla menossa, poni selkeästi nautti maastoon pääsystä, kun talvella ei noilla paljoa maastoilla. Talolla hidastettiin, minkä jälkeen käveltiin tietä pitkin yhden mäen alapäähän. Haluttiin nimittäin nähdä sen mäen kunto: voisikohan siinä laukata? Todettiin pohja ihan hyväksi, joten siihen nostettiinkin laukka.

Pokkis lähtikin aika reippaasti. Tien reunanpuoleisen ohjan kanssa saikin olla aika tarkkana, poni kurkkaili säännöllisesti keskelle ja Rjupan ohi. Kuskia kuitenkin vaan nauratti! Jatkettiin tuon laukkapätkän jälkeen hakkuuaukean pienelle ylämäkipolulle, mikä käveltiin. Sieltä jatkettiin metsätietä pitkin pidempi pätkä ravissa, koska ei käännytty jalkapallokentän jyrkkään alamäkeen, vaan mentiinkin reitille, missä ei olla Pokkiksen kanssa paljoa käyty.

Oltiin jo otettu ponit käyntiin alamäkeä varten, ja siinä vaiheessa Pokkis näki jonkun puunrungon. Se olikin sitten aika pelottava puunrunko. Pokkis kerkesi sitä hieman katsoa, minkä jälkeen kieppasi ympäri, otti useamman laukka-askeleen (enemmän, kuin ponille tyypilliset "kaks nopeeta"!), kääntyi vielä uudestaan, minkä jälkeen pysähtyi ihmettelemään, että miten me oikein tähän päädyttiin. Siitä jatkettiin kuitenkin hyvillä fiiliksin mäki alas.

vuodentakainen kuva rantatieltä, (c) Heidi
Jalkapallokentälle nouseva mäki oli se mielenkiintoisimmiten odotettu osuus, koska se tosiaan käveltiin. Ei vaan oltu aivan varmoja siitä, olivatko hevoset asiasta samaa mieltä: yleensä se laukataan. Annettiin kuitenkin molemmille vähän pidempää ohjaa, eikä kumpikaan edes yrittänyt poistua paikalta.

Futiskentältä laskeuduttiin mörkömetsään kävelemään ja käynnissä edettiinkin pitkä matka, ihan pienen ylämäen alkuun asti. Siihen otettiin pieni pätkä laukkaa, ja siihen Punkero sitten otti ja lähti! Pieni väli pääsi jäämään Rjupaan, ja tuntui, että poni meinaa pinkoa minkä jaloistaan pääsee. Harmi, ettei kesällä tuollaista vauhtia tarjolla usein ole: nyt jouduin ottamaan aika paljon kiinni, koska vaikka pohja olikin hyvä, lähes koko ajan mietin, että varmaan onnistutaan vielä kaatumaan.

Käytiin vielä uudestaan laukkaamassa se ensimmäinen mäki, koska se oli tosiaan vain tuon mörkömetsän ylämäen toisella puolella. Viimeisen pätkän Pokkis meni kivasti ja nätisti, silti kuitenkin ihan reippaasti. Tuon laukkapätkän jälkeen jatkettiin talolle metsätietä pitkin, sieltä tulomatkalta tuttua tietä hiekkatielle. Siinä vielä vähän ravattiin ja Pokkis sai purkaa viimeisetkin pärinät.

Hiekkatieltä loppumatka tallille käveltiin, tallilla hoideltiin ponit pois ja palauteltiin ulos. Kiva maasto oli, vaikka Pokkis välillä vähän pärisikin! Nyt on Päivölätalvimaastokin tältä erää suoritettu. Kohta alkaakin olla jo aika palata hetkeksi vähän vakavampaan treeniin, jos edes kerran ennen Airan tuntia mentäisiin vähän rankemmin. Muutaman kerran rennompi meno on toivottavasti tehnyt hyvää!

sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Mun heppavuosi 2017 + ensi vuoden suunnitelmia


Tämä vuosi on ollut blogin puolella aiempia hiljaisempi. Tallimeininkien puolella tämä nousee kuitenkin yhdeksi parhaista - koko vuoden olen viettänyt maailman parhaan ponin kanssa, parhaassa mahdollisessa seurassa. Olen päässyt viettämään vielä enemmän aikaa itselleni tärkeiden tallikavereiden kanssa monenlaisten juttujen merkeissä: vappukatrillia ollaan tehty, keskiviikkoporukkaa kävin kuvailemassa paljon, ja mun vuokrauspäiviä ollaan päästy viettelemään maailman parhaimmilla porukoilla!

Tätä postausta en ajatellut kasata itselleni periteisellä "kuukausi palleroina" -listauksena, vaan tällä kertaa isken koko vuoden yhtenäisempään tekstiin. Kuvat ovat täällä blogissa jo aiemminkin nähtyjä, koska tämän postauksen haluan kuvittaa näillä omilla lemppareillani!


Pokkiksen kanssa ollaan treenailtu läpi vuoden enemmän ja vähemmän vakavasti. Perus koulu- ja askellajituuppailujen ohella ollaan myös sopivasti hypätty, muutamaan kertaan maastoiltu, ilmansatulailtu, vappukatrilliin osallistuttiin ja tunneillakin käytiin.. Loputon lista, enkä enempää meidän tekemisistä edes muista. Maastakäsittelyä mahdutettiin menoon myös, ja pariin kertaan testailin ponin toimivuutta päitsillä.

Alkuvuosi ei sisältänyt mitään ihmeellistä. Tammikuussa hypättiin siihen mennessä meidän yhteisen matkan onnistuneimmat hypyt, ensimmäistä kertaa vuokraajana käytiin myös tunnilla esittelemässä taitojamme Pokkiksen kanssa! Eipä se mitenkään parhaiten mennyt, mutta käytiinpähän kuitenkin. Alkuvuodesta ainut suuremmin mieleen jäänyt tallireissu oli se täysi floppi, jolloin aikataulujen ja informaation sekaannuksesta en ehtinyt ollenkaan ratsastamaan. Silloin ärsytti, nykyään vaan naurattaa. Maaliskuussa käytiin vielä uudestaan tunnilla, jolloin poni oli superhyvä, ja päädyttiin Roosan kanssa ottamaan Pokkis miun vappukatrilliratsuksi.


Keväällä, huhtikuussa, aloitettiin katrillitreenit. Siinä ohella hypättiin ja avattiin kenttäkausi. Poni toimi aika tasaisen ookoosti läpi kevään itsenäisissä touhuiluissa, kuten myös vappukatrillissa. Toukokuussa käytiin myös rallittamassa radalla, testailtiin ponin asetuksien toimivuutta päitsillä, sekä raahattiin estekalustoa kentälle hyppäämisen merkeissä. Heppoja totuteltiin vihreälle ja kävin Pokkista syöttelemässä ihan selästä käsin. Maastokausikin päästiin avaamaan Sannin ja Prinsin kera!

Kesä oli Pokkiksen kanssa hieman hiljaisempaa aikaa. Leirien vuoksi poni sai leiriviikoilla viikonloput ansaitusti vapaaksi, joten kesäkuussa ehdittiin kerran tuuppailemaan ja hyppäämään. Punkero oli molemmilla kerroilla ihan näppärä. Heinäkuulle sain jo enemmän Pokkisviikonloppuja mahdutettua, tuuppailuilla jatkettiin ja myös maastoiltiin kera Kristan ja Fidlan! Spesiaalimpaa kuvamateriaaliakin saatiin, kun Pitkosen Oona tuli meitä kuvaamaan.

näistä en vieläkään osaa valita omaa lempparia.. (c) Oona Pitkonen
(c) Oona Pitkonen
Loppukesästä hypättiin ja tuuppailtiin, sekä eksyttiin myös Aira Toivolan silmien alle. Estekerralla Pokkis oli ihan super, sieltä napattiin tähänastisen taivaleemme parhaat hypyt matkaan. Jatkettiin muuten vielä aika rennolla linjalla, ja Airan pilateksen jälkeen alettiin palailemaan normaalimpeihin treeneihin.

Syksy tuli kun oli tullakseen, ja toi mukanaan myös herätyksen ponin kasvaneesta mahasta, mistä pitäisi yrittää päästä eroonkin. Ratsastukset muuttuivat aika huomaamatta hieman vakavemmaksi ja ponillekin vaativammaksi. Rennomman kesän jälkeen oikeat nappulat olivat hetkittäin enemmän ja vähemmän hukassa, mutta Oona tuli pistämään meidän menon ruotuun ja Pokkis vilautteli myös niitä superkivoja pätkiä! Ei meillä mitenkään erityisen huonostikaan mennyt, mutta kieltämättä parempaakin menoa on meiltä nähty.


Pidemmälle syksyyn edetessä treenailuja jatkettiin milloin kenenkin silmien alla. Meitä pääosin koutsaili Oona, mutta myös Viivi kävi kerran tsekkailemassa ja Heidi sekä Sirukin kameran takaa huutelivat vinkkejä ja neuvoja. Ihan huomaamattani innostuin yhdistelemään puomeja koulukiemuroihin, ja niistä Pokkiskin innostui. Kerran hypättiinkin, eikä ihan loistavasti mennyt, mutta huonompaakin on nähty. Ylipäänsä ratsastuksilla Pokkis oli ihan ok, välillä jopa myös ihan tosi hyvä.

Joulukuu toi tullessaan omat haasteensa Pokkiksen ratsastettavuuteen. Yksinkertaistettuna meillä meni hyvin, kun ei edes yritetty tehdä mitään. Jokainen kouluvääntökerta sujui vähän niin ja näin, minkä takia joulun jälkeen otettiinkin menoon rennompi jakso, mikä saa luvan jatkua vielä parisen viikkoa. Tekee meille molemmille ihan hyvää, ettei niin tavoitteellisesti koko aikaa touhuilla.


Punkeron kanssa takana on siis kaikin puolin mukava vuosi - ensimmäinen kokonainen vuosi vuokraajana. On meidän menossa toivottavasti jonkunlaista kehitystä tapahtunut ja havaittavissa, ainakin meidän välinen luottamus on parantunut. Toivottavasti ensi vuodesta tulee vähintäänkin yhtä kiva!

Frami tuli kuvioihin mukaan lokakuun lopulla, ja tulee kuvioissa niin pitkään epäsäännöllisen säännöllisesti pysymään, kuin omistaja pyytää. Pikkuruuna on oikein hauska kaveri ja sen kanssa on kyllä ollut ilo päästä touhuilemaan! Olen ponin kanssa maasta- sekä selästäkäsin touhuillut, aina yhtä iloinen ja touhukas pallero tuo poni kyllä on!


Muita hevosia on tämän vuoden aikana menoon mahtunut yllättävän vähän. Päivölän ulkopuolella tunnilla kävin vain kerran, Kopinsalmessa, ratsuna Gino ja postaus tämän linkin takana. Päivölässä taisin käydä kuusi kertaa tunnilla. Pokkiksen kanssa pyörähdettiin torstai- ja keskiviikkoporukan riesana, poni oli niillä kerroilla ihan ok. Alkukeväästä ja loppukesästä käytiin Viivin kanssa Marian tunnilla, molemmilla kertoina minun ratsuna toimi Glod. Oikein kiva junnuponi, ensimmäinen kerta meni kyllä huomattavasti toista paremmin. Keskiviikkoporukan tunnilla syksyllä kävin myös kaksi kertaa, toinen oli maasto Kunstilla ja toinen sileäntunti Eydiksellä. Muutaman kerran ratsastin myös hetken Prinsillä!

Oonan kanssa talleiltiin aika keskivertomääräisesti, itse useampaan kertaan Geislin kyydissä, kahteen kertaan kipusin tosin myös Andin kyytiin. Kerran pääsin Inkun kärreille! Monipuolisia maastoreissuja, pääosin hauskoja sellaisia, mitä nyt kerran Andin kanssa käytiin puskassa uittoreissulla, unohtamatta lumiauratilannetta.. Hyvät fiilikset kuitenkin tulevat noista maastoreissuista mieleen!


Talleiluja olen päässyt suorittamaan ihan huippuporukoissa! Sunnuntaisin talleiltiin usein Sannin kanssa, ja lähes joka kerta olen saanut jonkun kuvaajankin matkaan. Läpi syksyn kävin myös kuvaamassa keskiviikkoporukkaa viikoittain, jolloin vietettiin laatuaikaa Venlan, Oonan sekä Heidin kanssa! Näistä kaksi viimeistä ovat myös talleilleet kanssani tänä vuonna aivan extrapaljon. Marjakkiporukkakin on ollut muutamaan otteeseen kasassa heppailujen merkeissä, leiriporukasta Viivi on meitä käynyt koutsailemassa, Sanna ja Kristakin ovat talleiluseuraan mahtuneet, unohtamatta tietenkään naurukuolemaporukan Jenniä! Jos joku jäi tässä mainitsematta, en suosittele pahastumaan - tasapuolisesti iso kiitos kaikille tämän vuoden talliseuralaisille ja kuvaajille!


Ensi vuodelle en ole laatinut minkäänlaisia tavoitteita. Itselleni pääasia on pitää meno ponille sekä itselleni hauskana! Touhuilut tulevatkin jatkumaan varmasti aika samalla tavalla, mitä tähänkin asti. Kesällä yritetään kuitenkin tällä kertaa ehtiä suorittaa uittoreissu ja maneesin ulkopuolella hyppääminen, mitä tällä kertaa jäivät välistä. Itseni suhteen toki parannettavaa riittää: ylikevennyksestä olisi kiva päästä eroon ennen kuin siitä tulee taas ongelma, ja muutenkin istuntani huutaa apua. Sitä saadaan onneksi jo tammikuussa, kun Aira tulee Päivölään menoa tsekkailemaan!

Kuvat (c) Heidi, Siru, Oona T., Oona P., Viivi, Sanna, Jenni, Krista, Elli

Millainen sun heppavuotesi on ollut?

Vielä muutaman kuvan ja vuosivideon myötä toivotan ponien kanssa kaikille oikein hyvää ja onnellista uutta vuotta!


lauantai 30. joulukuuta 2017

Tapahtumarikkaita tallipäiviä

Surullisempia uutisia, sujuneita ratsastuksia, ratarallia, kameran takana hihhuloimista, hauskanpitoa.. Aika paljon kahteen tallipäivään.

postaus kuvitettu keskiviikon kuvilla, (c) Heidi/Jenni/minä
Keskiviikkona 27.12. suoritettiin vuoden toisiksi viimeiset talleilut, ja talleiltiinkin oikein kunnolla!  Monipuolinen tallipäivä meillä olikin luvassa: tyttöjen ratsastus, heppojen juoksutus radalla, sekä Pokkiksen liikutus. Iskä heitti miut jo kymmeneksi tallille, missä Heidi jo odottelikin. Olin jälleen lupautunut kuvata tyttöjen palkkaratsastuksen, ja Jennin tullessa heidän heppajakonsa saatiin selväksi ja suunnattiin heppoja hakemaan.

Itse olin päättänyt kivuta Pokkiksen kyytiin vasta iltapäivällä. Ensin suuntasin siis Jennin mukaan Ofeliaa hakemaan kera kameran, tallissa tein vaihtelevasti orjahommia tai istuin vaan penkillä odottamassa. Maneesissa auttelin tytöt heppojen kyytiin ja roudasin penkin keskelle maneesia voidakseni kuvata keskeltä. Vähän myös koitin koutsailla, siinä sen suuremmin onnistumatta.


Tytöt kuvattuani ja tallissa jumitettuani suuntasin radan varteen kameran kera, minne muutkin hiljalleen valuivat ja lopulta ponit pääsivät rallittamaan. Niitä kuvia muutama tuossa alempana! Oli kyllä ihanaa nähdä pikkuinen Framikin niin onnessaan siitä, kun vihdoin pääsi rallittamaan!

Juoksutuksen jälkeen tallipäivään tuli pari muuttujaa, joten päädyttiin vain tupaan istumaan ja eväitä syömään, mutta siitä lopulta saatiin elämäämme edistettyä ja mentiin hakemaan Pokkis. Tallissa putsasin kaviot ja harjasin ponin, minkä jälkeen lähdettiin maneesin oville kurkkimaan, joko vuokraajat olivat lähteneet.


Taluttelin tammaa hetken, minkä jälkeen se pääsi irti juoksemaan, koska tuota Pokkiksen porukkaa ei tällä kertaa radalla juoksutettu. Ponia ei tosin rallittaminen kiinnostanut, joten lähdettiin talliin minun ja ponin varustautumistuokioon, minkä jälkeen palattiin maneesiin. Me vietellään tosiaan Pokkiksen kanssa nyt rennompaa jaksoa ihan vaan omasta tahdostani: viime aikoina eivät koulutuuppailut ole sujuneet kovin hyvin, joten mennään hetki fiilispohjalta ja jatketaan vakavamielisemmin sitten, kun hyvältä tuntuu. Aina kuitenkin tavoitteena pitää homma molemmille kivana, joten joskus näinkin päin.

Hetken alkukäyntien jälkeen tein käynnissä muutamat etuosakäännökset ja pysähdykset, minkä jälkeen siirryin jo tölttiin. Töltissä vaan köröteltiin ympyröillä ja pitkillä sivuilla. Muutamat pysähdykset otin suoraan töltistä myös, Pokkis pysähtyi kivasti mutta liikkeelle lähdöissä jäi tosi hitaaksi pohkeelle. Aika paljon annoin ponin mennä ihan omaan tahtiin ja muutamat lisäykset otin joihinkin väleihin.


Tölttien jälkeen otin vain pikkupätkät laukkaa, mistä ei ole sen kummempaa sanottavaa. Siihen väliin taidettiin pitää pieni käyntitauko pitkin ohjin. Hetken aikaa aloin vielä ratsastaa Pokkista ravissa, missä tuli ihan kivoja pätkiä kun hetkittäin ponilta enemmän pyysin. Pyörittiin ympyröillä jonkun verran ja muutamia lisäyksiä tehtiin.

Tässä välissä molemmat tytöt pääsivät myös kiipeämään Punkeron kyytiin vuorotellen, jolloin itse olin kameran takana neuvoja huutelemassa. Tyttöjen testikierroksen jälkeen kipusin vielä itse loppuverkoille kyytiin, siinä vaiheessa Pokkis oli varsinkin ihan kivan tuntuinen ja toimi! Lopulta saatiin aikaan kuitenkin ihan kiva päivä, vaikka suruakin menoon mahtui.

Päivä ei kokonaisuudessaan mennyt ihan kuten suunniteltiin. Hevosten kanssa kun ei voi koskaan tietää, ja no, ei tiedetty tälläkään kertaa. Asiaa en tule tänne blogiin enempää avaamaan, mutta en tätä oikeastaan voi jättää mainitsemattakaan..



† Fiðla frá Bjarnastöðum 1997-27.12.2017

Hevosista parhaat pääsee paikkaan salaiseen
Paikkaan, jota kirkkaimmat tähdet valaisee
Paikkaan, jossa puhtaimmat vedet virtailee
Siellä vanhat, sairaatkin kuin varsat kirmailee

~~~~~~~~~~~~~


Tänään, lauantaina 30.12. pistettiin tallivuosi pulkkaan Sannin kanssa ja liikutettiin keskenämme samaan aikaan Pokkis ja Prins. Sannia odotellessa vietin laatuaikaa kissan kanssa keskustellen siitä, saako se kiivetä hartioilleni aikaa viettämään (ei saanut tällä kertaa). Sannin saapuessa onnistuttiinkin suorittamaan toistemme säikäytysyritykset samaan aikaan, mistä seurasi pieni naurukuolema.

Poni otti ja yllätti tarhassa. Sehän ei tosin ketään yllättänyt, että siellä se vietti aikaa makoillen heinäkasassa, mutta miut nähdessään poni nousi ylös ja tuli miun luokse! Sillä saikin sitten anteeksi sen, että ponia koristi sentin paksuinen likakerros..

Saatiin hepat suhteellisen nopeasti valmiiksi, liukasteltiin maneesiin ja hetken talutin alkukäyntejä. Lisäenergiaa menoon olikin tuomassa maneesin katolta putoava lumi, mihin Pokkis suhtautui kuitenkin ihmeellisen rennosti! Hetken taluttelun jälkeen kiipesin kyytiin kävelemään vielä hetkeksi selästä käsin pitkin ohjin.

Tää ois ihan super kiva, jos mun toinen käsi olisi oikealla paikallaan!
Käynnissä tein taas aika perus verkkailuita: väistöjä, etuosakäännöksiä, pysähdyksiä ja voltteja. Pokkis oli väistöissä ihan tosi kiva, eikä yhtään niskuroinut vastaan! Pariin kertaan tosin katolta alas tömähtävät lumet aiheuttivat pientä tuijoteltavaa ja kytättävää, muttei poni niistä kuitenkaan mihinkään singonnut, kuten olisi voinut odottaa.

Tölttiä mentiin aika rennosti ja pariin kertaan testailin vain, miten pitkään Pokkis pysyy istunnalla töltissä antaen pidempää ohjaa. Yllättävän hyvin pysyikin! Aika paljon kaarreltiin myös ympyröillä ja radan poikki vähän milloin mistäkin. Punkeron energiaa hyödynnettiin tölttilisäyksiin, milloin poni kipittikin välillä niin kovaa, mitä jaloistaan pääsi. Kuskin pitäisi ehkä treenata omaa kasassa pysymistään hieman enemmän, tälläkin kertaa lopputuloksena oli vain kuskin naurukuolema..

Ensi kerralla sitten pidemmät jalustimet vaikka..
Pienen käyntitauon jälkeen otettiin laukkaa. Tälläkään kertaa en laukannut kovin paljoa, muutamat hyvät pätkät haettiin vain molempiin suuntiin. Vasempaan nousi heti ensimmäisellä nostolla ihan kiva laukka, joten sen jälkeen vaihdoin suuntaa saman tien, oikeaan kierrokseen pari nostoa ja maneesin päästä päähän rennosti laukkaamista, minkä jälkeen jatkoin vielä ratsastusta ravissa.

Kooste keskiviikolta, oma ratsastus aika järkyttävää ja videon kasaamiseen käytetty muutama minuutti -> rytmityksiä ei ole. En tosiaan pysty lataamaan koneelle enää musiikkeja, joten näillä vanhoilla mennään.

perjantai 29. joulukuuta 2017

Maastakäsittelypäivä

Kaikista kuvista iso kiitos Sannalle!
Aatonaattona pidettiin jo lähes perinteen asemaa tavoittelevaa maastakäsittelypäivää, alkuperäisenä tarkoituksena, että Sannin ja ponien kanssa vähän touhuiltaisiin. Meidän porukka kuitenkin pääsi jotenkin kasvamaan, mikä teki päivästä vielä kivemman! Muutama päivä etukäteen pyytelin Oonaa mukaan, seuraavana päivänä Krista kysyi että olisiko kyydeille tarvetta, ja Sanna saatiin vielä kameran taakse.

Muistikuvat kellonajasta lähdön suhteen ovat aika heikot, mutta sen muistan, että Krista oli ajoissa! Tallilla Sanni oli meitä jo odottelemassa, muttei onnistunut minua tapansa mukaan säikyttämään, kun ennakoin tilanteen ja työnsin Oonan ovesta sisään itseäni ennen.

Otettiin ensin kävelytykseen Oonan kanssa ne astetta junnummat ponit: miulle Frami, Oonalle Glod, Sannilla taisi olla Prins ja Krista talutti Hessun alkukäynnit. Käytiinkin vähän kipsuttelemassa rantatiellä. Frami oli aika hauska, poni vaan pärisi ja pörisi tallipihasta poispäin kävellessä ollessaan tyytyväinen kävelylle pääsystä.


Käytiin ensin suoran ja rannan risteyksessä kääntymässä, minkä jälkeen Sannin ja junnujen kanssa rämmittiin ryteiköstä mutkatielle (noniin Sanni, oon nyt sitten nimennyt nämä tiet meille). Sanni jäi vielä napsaisemaan mukaan muutaman kuusenoksan tarhoihin, sillä aikaa otettiin Oonan kanssa kaverikuvat ponien kanssa. Sanna räpsäisi muutaman kuvan myös miusta ja Framista!

Maneesissakin käytiin hetki pyörimässä. Mie otin Framin taas pariin kertaan itseni ympärille ympyrälle narunmitalla, mikä sujui jo edelliskertaa paremmin. Muuten ei tehty mitään kummempia, vähän käveltiin ristiin rastiin ja pysähdeltiin. Sannin kanssa vaihdettiin jossain kohtaa hetkeksi ponit, kun Sanni halusi myös Framin kanssa touhuta. Me Prinsin kanssa pysähdysten ja ympyröiden lisäksi otettiin myös parit ravipätkät.

Prins oli tässä vaiheessa valitettavasti oman oksansa jo pudottanut, olisi kyllä tullut hauska kuva kun molemmilla on oksat suussa.:D

Kävin vielä venyttelemässä Framin tallissa, minkä jälkeen laskin sen ulos. Siitä meninkin hakemaan Pokkiksen ja nopean harjauksen ja kavioiden tsekkauksen jälkeen siirryttiin maneesiin Hessun seuraksi.

Punkeron kanssa käveltiin hetki tosi rennosti vaan pysähdyksiä tehden, minkä jälkeen otin ponin voltille siihen ympärille. Pokkis toimi ihan tosi kivasti ja tajusi jutun heti! Toiseen suuntaan alkuvaikeuksien jälkeen alkoi sujua.

Ravia otettiin vähän suoraa pätkää, mutta myös ympyrällä hetki. Innostuttiin myös pariin kertaan juoksemaan yli kavaletista, minkä Oona oli maneesiin virittänyt. Loppukäynnit käytiin käppäilemässä lumisateessa rantatiellä, minkä jälkeen laskin Pokkiksen suoraan ulos.


Nämä loppuvuoden tallipäivien postaukset joudunkin julkaisemaan aika reippaaseen tahtiin, koska en halua tämän vuoden postausten roikkuvan tammikuun puolella blogiarkistossa. Huomenna siis tulossa tallipäiväpostausta yhdistetysti keskiviikosta sekä huomisesta! Sunnuntaina saan toivottavasti vuosikoosteen sitten julki.